Lohikeitto on helppo ja nopea arkiruoka. FODMAP-ruokavaliota noudattavan kalakeittoa ei mausteta sipulilla, valkosipulilla eikä valmiilla liemikuutioilla. Keitossa tingitään ainoastaan mausteista, ei mausta 

Lohikeitto on helppo ja nopea arkiruoka, joka valmistuu reilusti alle tunnissa. Jotta herkkävatsainen voi syödä hyvänmakuista lohisoppaa, on ruoanvalmistuksessa huomioitava muutama seikka.

Lähtökohtaisesti IBS-ruokavaliohoidossa on vältettävä sipulia ja valkosipulia. Helppo homma. Tai ehkä ei sittenkään. Ei ainakaan sellaiselle, joka on tottunut maustamaan ruokansa näillä aromeilla. 

Minä olen opetellut korvaamaan sipulin ja valkosipulin kevätsipulin varrella ja ruohosipulilla. Molemmat ovat vatsaystävällisiä ja miedonmakuisia sipulikasveja, joita saa kaupoista tuoreena ympäri vuoden. Ruohosipulia löytyy myös kuivattuna suuremmissa pakkauksissa.

Yksi ongelma tässä kuitenkin on. Erikoissipuli on järkyttävän kallista. 

Sadan gramman painoisesta kevätsipulin varsinipusta saa pulittaa kaksi euroa. Kilohinta on vaatimattomat 20 euroa. Siis sipulinvarresta! Ja yksi ruoka haukkaa varsista lähes puolet. Tietysti voisi pihistääkin, mutta maku kärsii.

Kaikki on suhteellista.

Olen ajatellut, että ruoanlaittoon käytettävien raaka-aineiden kalleus kompensoituu osittain sillä, että jätän nykyään ostamatta sellaisia ruokia, joita aikaisemmin söin. FODMAP-hiilihydraatteja sisältävät juomat, karkit, sokeripitoiset herkut, jäätelöt, välipalat, vehnäsysteemit ja muut jäävät nykyään kauppaan. 

Kyllä siinä jonkun sentin säästää. 

Ravintolassa syöminenkin on vähentynyt minimiin ruokavaliomuutoksen myötä. Ei siksi, ettei olisi virkistävää istua välillä valmiiseen pöytään. Ongelma on vaan siinä, että meillä ärtyvän suolen oireyhtymää potevilla ei ole mitään takuuta siitä, että voimme syödä työpaikkaruokalassa tai ravintolassa ilman vatsanväänteitä. 

Turvallisin valinta lienee salaatti. Yleensä salaattipaikaksi valikoituu sellainen kahvila tai ravintola, jossa voi ilman lisäkustannuksia valikoida salaattiin itselle sopivat raaka-aineet.

Valikointi on kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin palata kaupunkireissulta kotiin lievässä etukumarassa. Mahakivun takia. Siinä menee viimeinenkin katu-uskottavuus. 

Olen miettinyt, että saadaankohan me joskus ravintolaruokiin sellainen merkki, joka kertoo, että ruoka-annoksen valmistamiseen ei ole käytetty FODMAP-hiilihydraatteja. Sellainen olisi kiva. Onhan siellä jo joitain vakiintuneita merkkejä, kuten G, L ja VL. 

No, takaisin maistuvaan lohikeittoon.

Kevätsipulin varren mieto maku tulee parhaiten esiin ruoassa siten, että kuullotat sitä miedolla lämmöllä oliiviöljyssä viitisen minuuttia. Minä lisään yleensä sipulin sekaan muutaman palan pakastepinaattia. Se on terveellistä ja ihananmakuista. Eikä maksa juuri mitään. 

Alkuvaiheessa testasin, voiko kevätsipulin varren heittää silputtuna kiehuvaan veteen, vähän niin kuin tavallisen sipulin.

Kyllä voi, mutta lopputulos ei välttämättä miellytä.

Kevätsipulin varsi ei pehmene keitinvedessä riittävästi eikä siitä tule ruokaan samanlaista makua kuin öljyssä kuullotettaessa.

Tuoreen ruohosipulin voi kypsentää kevätsipulin varren mukana tai lisätä sen keitokseen vasta ihan loppuvaiheessa. Yrtinviljelijät suosittelevat jälkimmäistä, mutta perheen pienimmät vastustavat sitä.

Ruoanlaitossa saakin jatkuvasti tasapainotella ja tehdä kompromisseja.

Kuten tässäkin lohikeitossa, käytän FODMAP-ruokien maustamiseen usein sitruunanmehua. Lisään sitruunanmehun yleensä kuullotetun sipulisilpun päälle. Kun keitokseen lisää tämän jälkeen vettä, on kattilassa valmiina maistuva liemi, joka antaa säväyksen myös keittoon tuleville kasviksille ja juureksille.

Perinteisessä ruoanvalmistuksessa tämä vaihe voidaan ohittaa helpoilla liemikuutioilla ja muilla vahventeilla. Tavanomaisia ruokia laittava voi kiireessä turvautua myös valmiisiin vihannespakasteisiin. Niistä on valitettavan vähän iloa meille herkkävatsaisille.

FODMAP-ruokavaliota noudattavan on siis nähtävä hieman muita enemmän vaivaa saadakseen ruoasta maistuvaa.

Lopputulos palkitsee kuitenkin vaivan.

 5–6 henkilön keittoon tarvitset:

600 g lohifilee
2 tl sitruunanmehua
½ tl Himalajan ruususuolaa
ripaus mustapippuria myllystä

50 g kevätsipulin vartta
4 pientä palaa pakastepinaattia
1 rkl sitruunanmehua
1 tl Himalajan ruususuolaa
4 kpl kuivattua kaffirlimetinlehteä
9 dl vettä
6 perunaa
1 porkkana
iso pala lanttua
1 dl kaurakermaa tai laktoositonta kuohukermaa
tuoretta ruohosipulia ja persiljaa varsineen silputtuna
ripaus mustapippuria myllystä

Kattilaan: loraus oliiviöljyä

Ohje:

Paloittele lohifilee parin sentin kokoisiksi suupaloiksi. Mausta kalanpalat sitruunanmehulla, ripauksella suolaa ja mustapippurilla. Jätä huoneenlämpöön maustumaan puoleksi tunniksi.

Huuhtele ja silppua kevätsipulin varsi. Kuori ja paloittele juurekset.

Laita loraus oliiviöljyä kuumenemaan kattilan pohjalle. Lisää silputut kevätsipulinvarret ja jäiset pakastepinaattipalat. Kuullota miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, kunnes sipuli on pehmentynyt ja pinaatinpalat sulaneet.

Lisää sitruunanmehu, suola ja kaffirlimetinlehdet. Anna seoksen hautua vielä pari minuuttia. Lisää vesi ja kuumenna seos kannen alla kiehuvaksi.

Lisää perunat, porkkana ja lanttu yhtä aikaa kiehuvaan liemeen. Keitä 10 minuuttia.

Kumoa kalapalat kattilaan. Jatka keittämistä vielä 10 minuuttia.

Lorauta keitokseen kaurakerma ja hienonnetut tuoreet yrtit. Kuumenna, mutta älä enää keitä. 

Mausta mustapippurilla. Tarkista maku. Nosta kattila liedeltä ja anna makujen tasaantua hetkisen ennen tarjoilua.

PS. Minä en syö kalakeittoani enää ruisleivän kanssa, sillä viikon toipumisaika on mielestäni liian pitkä kärsimys hetken kestävästä ilosta. Kuvassa näkyvät ”ruisleivät” ovat gluteenitonta leipää. Tulossa seuraavaksi.